Joulukuu 2008, Kreikka: yritys paikantaa kamppailumme voima ja rajat

‘Rajoilta poliisiasemille, demokratia murhaa’ (iskulause seinässä)

Vaikka valtio ja spektaakkeli yrittivät pelkistää joulukuun 2008 tapahtumat ”nuorisomellakoiksi”, joissa nuorten iälle ominainen herkkyys oikeuttaa reaktion aikuisten maailmaa vastaan, niin nämä ovat tärkeimpiä historiallisia tapahtumia Kreikassa viimeiseen 35:en vuoteen. Joulukuussa pieni osa tällä maailmankolkalla elävästä työväenluokasta kapinoi. Toiminnallaan se kritisoi nykyisiä sosiaalisia suhteita, työtä, tavaraa, valtiota. Tämä tuhoava ja samalla luova kritiikki oli antikapitalistista, ei reformistista; se ilmaisi tarvetta päästä eroon kapitalistisista suhteista.

”Muista, muista 6. joulukuuta” kuului eräs iskulause eräässä Ateenan seinässä. Siitä yöstä alkaen nuorten (ja muidenkin) proletaarien joukon toiminta puhui: se hyökkäsi kyttiä ja poliisiasemia vastaan, sytytti pankkeja tuleen, tuhosi ja ryösti tavarataloja, vandalisoi ministeriöitä, valtasi yliopistoja, kaupungintaloja ja muita julkisia rakennuksia. Hyökkäykset kalliita kauppoja vastaan alkoivat heti ensimmäisenä yönä; yhteys 15-vuotiaan pojan murhan ja pääoman ylimielisyyden välillä tuotiin esille suoraan ja selkeästi. Autokauppoja, liikennevaloja, pysäkkejä, siis kaupunkiliikenteen eri puolia vastaan hyökättiin säännöllisesti. Pankit, jotka symbolisoivat rahan ylivaltaa ihmisten tarpeisiin nähden ja edustavat sitä kaupunkitilassa, joutuivat raivokkaiden hyökkäysten kohteeksi; kapinan ensimmäisten päivien aikana niitä yritettiin polttaa vähän väliä.

Kaduilla oli koululaisia, heidän joukossaan monia toisen polven maahanmuuttajia, yliopisto-opiskelijoita, nuoria työläisiä ja työttömiä, paikallisia ja maahanmuuttajia, ”ryysy”köyhälistöä ja joitain ”vakituisia” työläisiä. Maailmanlaajuisen kapitalismin kriisin valjetessa kapina osoitti ”nuorten selkeän käsityksen siitä, että heidän tulevaisuutensa on ryöstetty jo etukäteen” (kuten Mike Davis sanoi haastattelussa kreikkalaiselle päivälehdelle [1]). Se ei ollut poliisiväkivallan tai repression vastainen liike. Se, että proletaarien hyökkäys kohdistui repression voimiin, voidaan ymmärtää, jos merkityksettömän kytän laukaus nähdään oikeassa valossaan: ilmaisuna valtion toimimisesta yhä kurinpidollisemmalla tavalla proletariaattia vastaan, jonka uusintaminen [2] käy yhä vaikeammaksi nykypäivän kapitalistisessa maailmassa. Se ei myöskään ollut hallituksen vastainen liike. Kapinallisten toiminta, jonka lähtökohtana oli nykypäivän paska elämä [3], suuntautui kapitalistisen maailman tulevaisuutta vastaan.

read the rest at http://korpi.wordpress.com/2010/04/23/joulukuu-2008-kreikka/